Epävakaa persoonallisuus tai rajatilapersoonallisuus (ICD-10 luokituksessa koodi F60.3) on kansainvälisen tautiluokitusjärjestelmän ICD-10:n mukainen vakava persoonallisuushäiriö.
Epävakaalla persoonallisuudella tarkoitetaan laaja-alaista minäkuvaan, ihmissuhteisiin ja emootioihin liittyvää epävakautta. Tavallisesti siihen liittyy runsaasti neuroottisia oireita, kuten voimakasta ahdistuneisuutta, jännittämistä ja sosiaalisia pelkoja. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsii koko väestöstä arviolta 0,6 %.
Synty
Epävakaan persoonallisuushäiriön kehittymiseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, vaikea-asteiset ja pitkään jatkuneet lapsuuden traumat sekä muut toistaiseksi määrittämättömät ympäristötekijät. Perintötekijöiden osuuden on arvioitu olevan 70 %. Häiriön tausta on heterogeeninen eikä kaikkien tapausten tausta ole samanlainen eivätkä kaikki häiriöstä kärsineet ole kärsineet lapsuudessa vakavia traumakokemuksia. Keskeisimmät oireulottuvuudet ovat tunteiden ailahtelevuus ja vaihtelu, yllykkeiden hallintakyvyttömyys ja vuorovaikutussuhteiden häiriöalttius. Tyypillisesti tilasta kärsivän mieliala vaihtelee erittäin voimakkaasti, ja useita kertoja saman päivän aikana. Tunteiden vaihtelua sävyttää äkillisesti hallitsemattomaksi kasvava tuskaisuus, ns. eskaloituva dysforia.
Oireet
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän minäkokemusta sävyttää voimakas häpeän tunne ja henkilö kokee itsensä vajavaiseksi ja puutteelliseksi (Käypä hoito -suositus). Kokemukseen liittyy varsin tavallisesti itseä kohtaan tunnettua vihaa. Pettymysten sietokyky on alhainen. Käytännössä henkilön itsetunto on sairaalloisen alhainen, hän ei kestä konflikteja, kritiikkiä tai hän mahdollisesti kieltää itsensä täysin ja toivoo jatkuvasti olevansa joku muu. Tilaan liittyy myös psyykkisten hallintakeinojen vaillinaisuus ja yksilön toiminnan impulsiivisuus ja joustamattomuus. Normaalisti ihminen hallitsee tunteitaan siinä määrin, että pärjää arkielämässä. Kiintymyssuhteita sävyttää turvattomuus ja ihmissuhteita yleisemmin vihamielisyys
- Ulospäin suuntautuneesti: henkilö hermostuu helposti; tiuskii tai alkaa itkeä; hänen kanssaan on vaikea keskustella tai hän saattaa huomautella pitkään vanhoista, muiden jo unohtamista ikävistä tilanteista. Hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen.
- Sisäänpäin kääntyneesti: kaikki vähäisimmätkin asiat jäävät vaivaamaan ja pelottamaan niin paljon, että se hallitsee jokapäiväistä elämää. Esim. lievät pettymykset tai jokin hieman epämiellyttävä kokemus, jollaisista muut pääsevät melko äkkiä yli, jäävätkin mieleen kuukausitolkulla ja tuntuvat ylivoimaisilta. Muiden voi olla vaikea huomata sisäänpäin kääntyneitä oireita, henkilö voi salata ne ja keskustella ihmisten kanssa normaalisti. Hänessä ei välttämättä ole näkyvää sekavuutta tai masennusta.
Epävakaa persoonallisuushäiriö saatetaan myös sekoittaa skitsofreniaan. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä esiintyy minäkäsityksessä epäjohdonmukaisuutta ja ailahtelevuutta. Skitsofreniaan liittyy ajatustoiminnan häiriöitä, mutta epävakaalla persoonalla ei näitä juuri ole. Tilasta kärsivällä saattaa esiintyä joskus lyhytaikaisia, psykoottisia oireita ja stressitilanteissa voi ilmetä epäluuloista, paranoidista reagointia. Henkilöllä on yleensä (mikäli hän ei kärsi samanaikaisesta psykoosijaksosta) toimiva todellisuudentaju. Henkilöllä on taipumusta arvioida toisia kielteisesti ja tulkita muun muassa neutraaleja kasvon ilmeitä vihamielisiksi. Tilaan liittyy usein itseä vahingoittavaa toimintaa kuten itsensä viiltelyä, lääkkeiden yliannostelua yms., mutta tähän toimintaan ei yleensä liity kuoleman toivetta vaan pyrkimys vähentää psyykkistä ahdistusta
Itsemurhakuolleisuus on viimeisissä tutkimuksissa ollut noin 10 %, paikoin luku on ollut suurempikin
(Lähde: Wikipedia)
