Joskus toivon
että voisin sokeasti uskoa Jumalaan
mutta en osaa
Minulla on oma maailmani
Josta lapsenomainen mielikuvitus on kaikonnut
Ja toivo
on vain kuoleva tähti yötaivaalla
Voi kuinka toivoisin
että voisin elää jälleen
hengittää
Toivoa.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin kauan on toivoa kun on elämää.
Niin kauan kun on elämää, on aina myös toivoa. Sinun lapsenomainen mielikuvitus on osa sinua, ei se ole kadonnut mihinkään, kuuntele itseäsi ja löydä se taas! Olet IHANA!
Lähetä kommentti