Ajatuksenpätkiä

Ahdistaa aivan helvetillisesti. Jotenkin hermostunut, turvaton ja vainoharhainen olo. Tiedättekö, se fiilis kun tuntuu että joku katsoo koko ajan mitä teet. Helvetin ahdistava tunne se. Jos tätä jatkuu enää yhtään pidempään niin meen kohta tarkastaa kaikki paikat kameroiden tms varalta. Helvetin paranoidinen pelle oikeasti. Mutta kun ärsyttää, ahdistaa ja häiritsee! >:(

Tekee mieli vaan kirjoittaakirjoittaakirjoittaa mutta kun ei oo mitään sanottavaa ihan tosi! Helvetin ahdistava writers block vissiin iskemässä. Siihen ei nyt auta oikein muu kuin se että kirjoittelee vaan jotain randomia paskaa. Eli sori pointittomat merkinnät. Toisaalta, mun blogi, mun tekstit. Ihan sama se on mitä vitun hullua mä tänne kirjoitan.

Tuntuu pahalta katsoa näitä kaikkia arpia juuri nyt. Jokainen niistä muistuttaa jostain. Aika iso osa P:stä ja siitä miten mulkku olin sille. Osa niistä hetkistä kun tuntui että olisi parempi olla elämättä. Iloisia muistoja näihin ei juurikaan liity, paitsi se helpotuksen tunne. Mutta siitäkään ei ole pidemmän päälle juurikaan iloa kaiken tämän harmaan massan keskellä.

Haluisin käydä huomenna kirjastossa lainaamassa sen Potter 1:n. Ainoa sarjan kirjoista jota en omista. Pitääkin olla juuri se ykkösosa nyt kun tekisi mieli alkaa lukea niitä uudestaan... :/ Voisi katsella jos sieltä löytyisi jotain kivoja sarjiksiakin. En ole ennen käynyt vielä Hyvinkään kirjastossa mutta aika isolta pytingiltähän tuo näyttää. :)