Alan jo olla tottunut tähän kaikkeen. Tavallaan. On niin vaikeaa päästää irti jostain mikä on jo osa itseä. Siksi persoonallisuushäiriöt ovat tosi hankalia... Se on jo osa identiteettiäni, ja joskus tuntuu kuin kaikki yrittäisivät saada minut parantumaan minuudestani. Että minussa itsessäni olisi jotain vikaa.
On tavallaan jo elämäntapa viillellä ja kontrolloida syömisiä. Siinä on sitä tiettyä rappioromantiikkaa. Särkyneitä unelmia, rumuuden kauneutta ja kauneuden rumuutta. Jotain hyvin kiehtovaa.
Häiriintynyt mieli, häiriintynyt blogimerkintä. Anteeksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti