Juuri nyt mä rakastan arpiani. Tavallaan ne tekee musta sen kuka olen, ovat osa mua ihan kuin vaikka mun tatuoinnit. Tykkään katsoa miten ne on vähän kohollaan ihosta ja heijastaa valoa ihan eri tavalla kuin terve iho. Tietyssä valossa näyttävät kuin pieniltä hopeanaruilta. Tuoreemmat, pinkimmät, ne joita vielä aristaa, ovat muistoja hetkistä jotka edelleen tunnen elävästi. Ja vanhemmatkin. Muistan lähes kaikista arvistani, milloin ja missä tilanteessa olen ne tehnyt. Minulla on myös tiettyjä arpirykelmiä joista tykkään erityisesti. Varsinkin se yksi jossa on 4 nätisti kaartuvaa lyhyttä arpea ihan kiinni toisissaan... Rrr. <3 Niissä on kumman herkkä tuntokin, en osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta kun joku koskettaa arpista käsivarttani. Useimmat karttavat sitä. Muistan kun P kosketti sitä joskus hellästi. Tuntui kuin lämmin aalto olisi huuhtonut sisimpääni, tuntui niin hyvältä, fyysisesti ja henkisesti - vihdoinkin joku huomasi ja hyväksyi ne jäljet osana minua eikä vain katsonut poispäin.
Nämä jäljet merkitsevät minulle niin paljon. Vaikka saisinkin lopetettua viiltelyn kokonaan, en haluaisi näistä eroon vielä pitkään aikaan, jos ikinä. Tuntuu vain jotenkin siltä - ja anteeksi jos tämä kuulostaa oudolta - kuin arvet olisivat omia pikku ystäviäni. Kuin lemmikkejä, sileitä ja pehmeitä, joita on kiva silitellä. En osaa selittää sitä kiintymystä mikä minulla on näihin muiden mielestä rumiin ihon uusiutumiskohtiin.
6 kommenttia:
Päätin alunperin, että seuraisin vain tätä blogia, mutta on pakko nyt kommentoida tähän. Tiesitkö, että esim. arpiesi takia et pakosti saa töitä tai niiden hankkiminen vaikeutuu? Itse vihaan arpiani yli kaiken, koska ne muistuttaa siitä kaikesta paskasta. Ja niitä ei todellakaan pitäisi rakastaa se jo kertoo hieman, että sulla on joku ongelma, koska oikeasti toi sun kätes on helvetin ruman näköinen. Pelkästään ihmistenkin suhtautuminen suhun muuttuu helposti kun ne näkee sun käden. En kirjoita tätä sillä aikeella, että haluaisin olla ilkeä sinulle, koska en edes tunne sinua, mutta minusta on aika typerää rakastaa jotain sellaista, josta on vain haittaa itselle ja, joka vaikuttaa eri elämän osiin niin paljon. Tai äh miten mä nyt tän selittäisin... Musta kuitenkin on aika säälittävää tää koko touhu.
En aio mennä mihinkään kaupan kassalle töihin, kuvataiteilija kun pohjimmiltani olen ja siihen koulutukseenkin pyrin.
Jokaisella mielipiteensä, mä vaan jostain syystä pidän siitä miltä ne arvet näyttää nyt kun ne on haalistuneet. Tuoreinahan ne viillot on aivan helvetin rumaa katsottavaa. Enkä ole missään vaiheessa kieltänyt etteikö minulla olisi ongelmia. :D
Ootko miettiny arpitatuointia? Tuli tosta tekstistä ja näistä kommenteista mieleen. Esim niskaan? Ja ihan toki ammattilaisen tekemänä, siinnä pitää tehä niin isot haavat (leveet) ja ammattilainen osaa hoitaa sitä niin että tulee oikeanlainen arpi. Tiiän yhden tyypin jolla on tollanen, se on hieno :o
Kyse olikin VIILTO ARVISTA ei tatuoinneista. Tautoinnit on ihan asia erikseen. On eriasia haluta taidetta vartaloonsa kuin satuttaa itseään muuten fyysisesti.
Ai niin ja vielä lisätäkseni arpi tautointien tekeminen pitäisikin jättää ammattilaisille.
Mä tytkään sun arvista
Lähetä kommentti